sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Saamattomuuden kuvaa?

Yksi suurimpia toiveitani olisi napata kamera mukaan, lähteä kiertelemään ympäristöä ja napsia kuvia kaikesta mahdollisesta vähääkään inspiroivasta. Ja uskokaa tai älkää, se on myös yksi suurimmista vaikeuksistani toteuttaa. Kuinkas näin?


1. Kamera
Eeeeyup - kamera. Mitä, minähän omistan järjestelmäkameran! Kameran, jolla jokainen otto on kuin jo yksi taideteos! Miten se muka voisi olla este ulos lähtemiseen? Haha. Nää. Kunhan puhuin sarkastisesti. Kaikkihan (yleistystä? ;P) sen tietävät, että kuvausvälineellä ei ole lopputuloksen kanssa pidemmällä tähtäimellä mitään tekemistä. Järjestelmäkameralla RAWina otetun kuvan muokkausmahdollisuudet ovat paljon laajemmat kuin tavallisen pokkarin kuvien, sekä kuva kestää paljon paremmin käsittelyä + valon ja ajan hallinta - mutta taiteellinen ihminen saa aivan tajuttoman kauniita kuvia kännykänsäkin kameralla. En siis ole ikinä uskonut luovuuden liittyvän välineisiin. Se riippuu ihmisestä. Joten, jos et omista järjestelmäkameraa ja haluaisit saada kauniita kuvia, älä lannistu! Se voi onnistua millä vain, mikä ottaa kuvaa. Jälki ei välttämättä ole kaunista (varsinkin pienen megapikseli-kameroissa), mutta sisältö voi sanoa enemmänkin. Ja jos siis pieni pikselimössöisyys ei haittaa.

Mutta tuo "rantti" ei nyt taas mitenkään liittynyt tähän viestiin. Kunhan taas muistuttelin lukijoitani.

Miksi en siis vain nappaisi järjestelmäkameraani kaulaan ja lähtisi astelemaan ulos heti kun aika antaisi myöten? Koska se PAINAA ja vie TILAA. HAHAA, suurin syy itselleni on oikeasti tuo järjestelmäkameran epäkäytännöllisyys liikkuessa! Varsinkin, jos haluat pitää kameraa liikkuessa turvassa (koska järjestelmäkamerat ovat oikeasti todella herkkiä. Pienikin tönäisy voi tehdä tuhoja aikaan. HUOH. Dramaqueen.), täytyy kameran kulkea laukussa. Ja sekin itsessään lisää pinta-alaa kantamiselle. Olen itse todella vainoharhainen järkkärin linssin takia. Olen jo muutamaan kerran kolauttanut (ja jopa HEITTÄNYT voimalla kameran vahingossa linssi edellää lattiaa päin. Onneksi vastavalosuoja taisi ottaa yli 70% iskusta itseensä suojaten linssiä) sen erilaisiin paikkoihin. Ihme, että kamera edes toimii enää. Uskon kyllä, että siinä on vikaa, ei se oikein toimi enää edukseen aina joka tilanteessa. Mutta nämä ovat onneksi seikkoja, jotka saa pienellä käsittelyllä kuvankäsittelyohjelmassa pois. Tuuri siis! Mutta tosiaankin, itselleni järkkärin raijaaminen joka paikkaan on hermoja raastavaa. Ikinä ei tiedä, milloin kompastuu, jolloin se voi olla ADIOS, MONEN SADAN EURON LINSSINI JA KAMERANI. Myös kuvan ottaminen on "työn ja tuskan" takana. Kuinka helppoa olisikaan vain napata pieni pokkari takusta ja yksinkertaisesti painaa liipasinta mitään sen kummempaa ajattelematta, kun taas oma järkkärini on tiukasti kantolaukun uumenissa, johon joutuu käyttämään jo lisää energiaa, jotta sen saisi turvapaikastaan esille.

Tästä päästäänkin sitten siihen kohtaan, että kumpa saisin joskus aikaiseksi hankkia itselleni uuden pokkarin (aikaisempi mennyt rikki jo vuosia sitten). Pienen, kevyen, täysin automaattisen, unelma pikaräpsäisyihin. Ja hei, ne jotka eivät tiedä, niin tietävät nyt, että moni valokuvausta ammatikseen harrastavat omistavat useamman kameran, näihin lukeutuen myös pokkarit.

Minulle järjestelmäkamera tarkoittaa työtä, täysin viimeisteltyä taidekuvaa. Pokkari kun taas mahdollistaisi ottamaan maisemakuvia, yksityiskohtia (joita en näkisi, jos minulla olisi järjestelmäkamera mukana. Tuskin jaksaisin sitä edes tuollaisten "pienten" juttujen takia poistaa turvallisesta pakkauksestaan. Täysin psykologista siis.), ja sellaisia hetkiä, johon ei tarvitse muuta kuin heittää käsi taskuun, mukana ulos tulee kamera ja ei tarvitse painaa kuin ON-nappia, ja laukaisinta. Toki järjestelmäkamerassa on etunsa, kuten alussa mainitsemani valon hallinta. Hämärässä pokkari alkaa jo hävitä järjestelmäkameralle, mutta päiväsaikaan pokkarin asetusten pitäisi riittää jo ihan hyvin. Pokkarin kanssa olisin myös paljon herkempi ottamaan kuvia, jonka näkisin todellakin eduksi. Ja tässä onkin hyvä aasinsilta seuraavaan kohtaan:


2. "Räpsäisy"-kuvat
Mikä olisikaan ihanampaa kuin omistaa oma ulkoinen kovalevy täynnä omia stock-kuvia (olettaen siis, että kovalevyn saisi vielä monenkin vuoden päästä auki xD)! Ei tarvitse huolehtia siitä, että muistaa aina mainita stock-kuvan ottajaa, eikä sitä, että mikä on sallittua eri kuvien kohdalla. Ja varsinkin stock-kuvat tulisi niin helposti napattua pokkarilla. Herkkä liipasinsormi - ETU KERTAA KAKSITONNIA!

Mutta tässä asiassa ongelmani taas on tämä ihmeellinen "sokeus". Ehkä jopa laiskuudeksi sanotaan joskus. Jos seinässä on hyvä kuvio, jostain syystä en vain ota siitä kuvaa. Myös kameran mahdoton kaksiulotteinen "näkö". Voisin nähdä aivan täydellisen stock-puun, jonka voisin napata talteen tulevaa käyttöä varten, mutta vaikka kuinka ja mistä kohtaa yritän napata kuvaa, se ei vain ASETU kuvaa niin kuin haluan. Että kiitos vain, silmät, kun luotte kolmiulotteista kuvaa ympäristöstä! Häiritsette mieltäni!

3. Lähtö (= Ajatukset)
Ajattelen aivan liikaa. Se tekee lähdöstä vaikeaa. Tätä voisi rinnastaa vaikka lenkille lähtöön (jota en siis tee, vaikka haluaisin): Mitä, jos retki ei tuota tulosta? Mitä, jos aloitan aivan turhaan? Mitä, jos se jää siihen yhteen kertaan? Miksi en jatkaisi? Mitä, jos en onnistu? Mitä, jos ajatukseni eroavat paljonkin todellisuudesta?

AIVOT. OLKAA HILJAA. SULKEKAA AJATUKSET JA KÄSKEKÄÄ LIHASTEN TOIMIA! Voi, jos voisin vain KERRANKIN sulkea pääni ja vain mennä, räpsiä kuvia ja olla ajattelematta YHTÄÄN. MITÄÄN. Ja sama toisellakin kertaa, jotta tuosta tulisi jatkuva tapa. :'D Miten se oli, asia pitää tehdä 27 (???) kertaa, jotta siitä tulisi tapa?

Myös pieni toive, että saisin napattua "taiteellisen kuvan" ilman valmisteluja ja vaivaa (siis ajatuksella: "Tuolta tulee ihminen juuri sopivasti pukeutuneena, otanpa kuvan tätä maisemaa vasten ja kaikki oli siinä!!"). Mutta olen jo melkein niellyt sen tosiasian, että en omista silmää sellaiselle. Ehkä siis pelkään lähteä ulos juuri tämän takia? Että pettyisin ja lähtö ei olisi tuottanut mitään tulosta, vaikka olisikinkin ottanut kortin täyteen kuvia. Ehkä en siis olisikaan saanut mitään käyttökelvollista kuvaa. Tai löytänyt. Tai jos olisin löytänyt, niin ne jäisivät vain sen kerran jälkeen ikuisesti käyttämättömänä kovalevylle.


_
Ja on se huvittavaa, miten tällainenkin asia kuulostaa siltä kuin ajatteleisin elämää suurempia juttuja. Ehkä perimmäinen syy aikaansaamattomuuteeni on itse aikaansaamattomuus (HOO, mikä nero olenkaan!). Minulla on kamera, minulla on silmää asettelulle, väreille ja ymmärrän kuvan lakeja, ja minulla on jalat, mutta en vain SAA AIKAISEKSI lähteä ulos.

Mutta miten olisi. ;) Jos lähden ulos tänään ja yritän saada jotain kuvaa näytettäväksi teille? Haluaisitteko te osallistua tähän ajatukseen? Jos ihmiset haluavat ottaa haasteen vastaan, minulle voi lähettää kuvia tältä päivältä viikolta (ei tarvitse olla bloggaaja eikä edes rekisteröitynyt lukijani!) joko vastaten tähän viestiin tai sähköpostiini ( linda.s.irina [at] gmail.com ), niin julkaisen ne vaikka seuraavassa blogimerkinnässä (: viikon päästä, joku näistä päivistä: 30.3.-1.4.)! Jos siis kamppailet samojen ongelmien kanssa kuin minäkin, niin yritetään yhdessä ja aletaan tuumasta toimeen! Äläkä pelkää, että kuvasi ei ole hyvä - tärkeintä on, että olet saanut aikaiseksi JOTAIN! :D

Hyvää sunnuntaita teille rakkaille lukijoilleni! <3 Minkälaisia ajatuksia tekstini herätti teissä?

21 kommenttia:

  1. Koita miettiä se jotenki et ei sen "retken" oo pakko tuottaa mitään. Ei haittaa vaikkei tulis hyvää kuvaa. Nautit vaan maisemista ja jos tulee hyvä kuva ni tulee, mut jos ei ni sit ei. Pidä hauskaa, älä stressa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mutta se siinä onkin, tartteisin itelleni sen onnistumisen tunteen, jotta seuraavalla kerralla - johon olis mieluusti vähemmän aikaa kuin vuosi, jotta toteutuis - pääsisin taas lähtemään. :D

      Mutta mua lohduttaa se, että vaikka en välttämättä ulos menisikään, niin tulee sitä kuvaa jossain vaiheessa. Joskus teen enemmän töitä kuvan eteen, ja joskus tulee kuvia hitaampaan tahtiin ja vähemmällä vaivalla.

      Että onko se ulkona liikkuminen mun juttu. Sen näkee sitten, pitää vaan lähteä ja tutkiskella ja olla ajattelematta liikaa. xD Mua kiinnostaa ihan älyttömästi se, kuin paljon erilaisia ja millaisia valokuvaajia on.

      Poista
  2. Mulla on justiinsa samanlaisia ongelmia :) Mutta lauantaina tulin aikaseks ottaa kameran (on juu sellane järkkäri) kaupungille kun kamujen kanssa mentiin ja tuli tosi hauskoja kuvia. Olihan sitä rasittavaa kantaa, mutta niin se painovoima (vetovoima?) meitä kiusaa. Tässä sulle kiva haaste: http://www.fatmumslim.com.au/search/label/photo%20challenge « itse yritän, en tosin usko onnistuvani xD Mutta tässä on pari kuvaa lauantailta :)) (viikon sisällä on muttei samalla viikolla, mut eihän se haittaa)
    http://aijaa.com/000849864631
    http://aijaa.com/009529864632

    On kyllä niin nähtyjä juttuja mut en keksi mitään uutta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh kiva juttu ku linkkasit tommosen haaste-jutun! Koska oon ettiny tommosta kivaa. xD

      Kiitos, mitkä vaan kuvat oikeastaan käy, jotka on otettu matkalla kun on ollut ulkona. :D

      Poista
  3. Hyvä et jaksoin lukee ton loppuun... :D
    Nomut, ota tavotteeks ottaa JOKA päivä yks kuva. Eihän se oo haastavaa?
    Mä räpsin suunnilleen silmät kiinni kuvia, melkeen joka päivä.
    Mulla on pokkari mut eipä haittaa ollenkaan! Mihin sellasta järjettömän kokosta järkkäriä tarvii, kun pokkarillakin saa mun tarpeisiin todella laadukkaita kuvia.
    Makro-toiminnosta on tullu tässä lähiaikoina hyvä kaveri, saa "hienoja" kuvia.
    Eksyin vähän aiheesta, mut siis eise niin vaikeeta oo. Harjottele! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se periaatteessa, koska mä en oo semmonen kuvaaja, ihan yksinkertaisesti. :D Toiset saa nautintoa mistä tahansa kuvasta, mulla taas täytyy joka kuvassa olla joku IDEA, että se toimii. Mulle itelleni ei siis riitä vaan kaunis kuva kukasta, en pysty nielemään semmosta iteltäni. xD

      Nimen omaan, ja pyh pah, täähän liittyy aiheeseen ihan sata rosenttia! <3

      Haluisitko säki antaa mulle muutaman kuvan, jonka voisin näyttää sitten ens viikonloppuna postauksessa? :D

      Poista
  4. Luin alusta loppuun asti. Tiedän hyvin tunteen, kun menet ulos, näppisi jäätyvät, hyviä kuvia ei tule kuin yksi (jos edes sitäkään) ja kameran raahaus tuntuu helvetiltä D'---:

    + vastailetko kohta tohon G&A:han ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vastaan heti kun saan aikeissa otettua lopuista MH-nukeista kuvia. xD Oon saanu vaan puolet kuvattua, koska kuvaan ne luonnonvalossa. Nyt oon päässy niin huonoon aikaan kotiin, että aurinko on jo laskenu, JA VIIME LAUANTAINA pahusvie oli ihan pilvistä, tosi pimeää, ja silloin oli just semmonen päivä et kaipasin jotain tekemistä. :E Joten, parempia kuvaussäitä odotellessa. Suurin homma tosiaankin toi MH-kokonaisuuden kvuaaminen, mikä siis jarruttaa mua.

      Kiitos taas jälleen kerran sulle, ku otit osaa! <3

      Poista
  5. Nyt tuli semmone olo, että pitäisi mennä ulos vaa käveleen vaikka kännykkäkameran kanssa, mutten jaksa, eikä ole aikaa... Tiedän siis aikalailla mitä tarkoitat tuolla 'ei saa aikaiseksi' selostuksella :d

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei!

      Jos sulla kerrna on kännykässä kamera, ni pidä jollain matkalla se esillä, ja nappaa MISTÄ VAAN kuva. :D Mikä hetken siis kiinnitti sun huomion. en siis vaadi, että pidät kameraa koko ajan mukana, mutta joku matka ota se pois taskusta ja nappaa... vaikka kivestä kuva, ja näytä mulle. >:) Ja sun luvallas julkaisen sen kuvan ens viikonloppuna täällä mun blogissa!

      Poista
    2. Pari kertaahan mulle on käyny sillee, että oon vaan kävelly kouluun/koulusta ja tuijottanu jonnekin, mihin en yleensä kattele (esim. taivaalle) ja hokannu sieltä jotain. Sitte vaan kännykkä pois taskusta (kannattaa olla aina mukana) ja pari kuvaa muistiin... Hyvinä esimerkkeinä: "Vähänkö noi lehdet on kivasti tolleen kasassa ku noi puut on lähekkäin" (syksy) tai sitten "siistin värinen taivas". Nytki tuolla on kiva lumisade... Ehkä sittenkin...

      Poista
  6. Hienoja kuvia, mitä nyt aikasempia kuvia kattelin. Pistän ylös ja menen liittymään lukijaksi, kunhan ehdin!

    Liityppä lukijaksi, jos kiinnostut> http://nasuannika.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kiitos, ja kiva kun blogini miellyttää!

      Pyrin tulevaisuudessa sisältämään blogiini entistä enemmän muitakin kuin pelkkien nukkejen kuvia. :'D

      Poista
  7. Pyysit kuvaa, tässäpä on: http://aijaa.com/005429866797
    Tuli vähän isona, mut eipä kai haittaa.
    Toi on musta tosi kaunis kuva, ooh mikä itsekehu...

    T:Linnea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia hirveästi! :D

      Hei, itseä saa ja PITÄÄ kehua! Jos on ylittänyt itsensä, saa olla tosiaankin ylpeä. Pienistäkin asioista. :) Kunhan ei mene narsismin puoleen, se alkaa olla jos sairautta. xD

      Poista
  8. Nyt se on lopultakin päätetty, mie häivyn ulos!

    VastaaPoista
  9. Nää nyt on lopulta kännykkäkameran laatu.. Pimeässä salamavalolla. Kolme ekaa on vanhempia, loput tämän iltaisia. En jaksanu kääntää niitä, joten eka, toka ja neljäs on oikein päin. Loppuja pitäis kääntää...
    Ja näitä tuli liikaa...
    http://aijaa.com/002219867983
    http://aijaa.com/008199867987
    http://aijaa.com/005889867989
    http://aijaa.com/001909867990
    http://aijaa.com/006029867991
    http://aijaa.com/004949867998
    http://aijaa.com/002559867999
    http://aijaa.com/003869868000
    http://aijaa.com/000439868001
    http://aijaa.com/002489868002
    kaikkein ylpein mä oon siitä, että jaksoin lähteä ulos. Vaikkakin kaikki paitsi kolme ekaa on meidän pihalta. Siellä sato vettä ja kännykkäkameran salamavalo & lumi. Ei kiva yhdistelmä. Ja niitä tuli monta ^.^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja kannattaa olla! :D Ja kiitoksia hirveästi, että otit osaa. Jos sopii, ni karsin noista osan pois siinä vaiheessa, kun julkaisen? :)

      <3

      Poista
    2. Karsi vaan, näin vähän aattelinki

      Poista

Mainostaa voit VIERASKIRJASSA. Poistan 7.1.13 lähtien mainostukset muualta.
Äläkä kerjää minun (tai muiden) blogissani lukijoita tai muutenkaan kerjää mitään, ne viestit poistuvat minun blogistani myös välittömästi.

Kiitos yhteistyöstä! <3