tiistai 27. maaliskuuta 2012

Nimetön.jpg

Täytyy ottaa puheeks tää nimeäminen, koska jos jokin mua henkilökohtaisesti ärsyttää, niin kuvan NIMEN puuttuminen. Miksi? Syy selviää jo heti seuraavista kohdista:

En muista, kuka mulle ensmäisen kerran opetti tän, tai missä koulussa ja missä aiheessa, mutta opetus meni näin:

"Taidekuva ei ole taidekuva, jos sillä ei ole nimeä."

Mulle oli kyllä jo heti valokuvaamisen alettua itsestäänselvyys nimetä mun kuvat, jos ne oli yksittäisiä. En siis jättäny kameran "csk2455.jpg"-nimeä sellaisenaan, vaan kuva ansaitsi oman nimensä viimeistään, kun sen julkaisin. Oon sellainen ihminen, että jos valokuvassa ei ole mitään ajatusta (eli esimerkiksi olen ottanut kuvan ... leskenlehdestä, ilman sen kummempia kuvaa rajaamatta), niin mä en myöskään halua julkistaa sitä. Tämä on siis yks syy, miks mulle on vaikeus lähteä ovesta ulos räpsimään edes jotain kuvia, ja näyttää sitten tuotoksia blogissa - vaikka periaatteessa blogissa ei tarvii sinäänsä olla "taidekuvia", kunhan löytyis edes täytekuvia.

Mutta otetaan nyt, että jos kuva on vaikka tosiaan siitä pelkästä leskenlehdestä, ja heitän sen nimeks vaikka "kuoleman sadonkorjuu", kuva saa heti ajatuksen - TARKOITUKSEN. Koska kuvan katsoja rupee oitis pohtimaan, mistä nimi tulee (jos siis nimen on huomannut). Ja oon varma, että abstrakti taide on taidetta, kun se on nimetty. Eli pelkältä sutulta näyttävä taide sanookin yhtäkkiä paljon enemmän, kun sillä on nimi. (Mulla arvostus abstraktiin taiteeseen laskee viimeistään silloin, kun tekijä on antanut taidekappaleelleen nimen "Nimetön"... :E)

the GOOD eye
(vuodelta 2009)

 "the GOOD eye"-nimellä halusin katsojan oitis pohtimaan, että kumpi on parempi silmä. "the"-partikkelilla halusin katsojan tosiaankin POHTIVAN, että the, vain se YKSI ja AINOA silmä. Että kumpi oikein on sen verran tärkeä silmä, että vaatii tuon "the"-partikkelin. ... Alkaako jo mennä yli? Varmasti.

"GOOD"-sana isolla taas halusin painottaa asiaa vielä enemmän. Että onko hyvä silmä tosiaankin tuo "normaali" silmä, vai mahtaisiko se olla tuo pelottavan näköinen silmä sitten kuitenkin? Ja jos tuo "pelottava silmä" onkin hyvä, niin miksi se on hyvä? Vai onko se hyvä TOIMIVALLA tavalla? Vai onko siinä jotain HYVÄÄ?

No, nyt jäitte ehkä pohtimaan kuvaa vähän turhankin syvään. Mutta hei, se onkin tarkoitus. Saada kuvalle tarina, ilman että on oikeasti keksinyt mitään tarinaa. ;D Tosiaankin, ei tuolla kuvan hahmolla ole mitään tarinaa. Kunhan vain otin kuvan ja käsittelin sen noin.


Just wait ja little more...
(vuodelta 2011, tammikuu)

Just wait a little more...
Tällä halusin katsojan luomaan itselleen hieman alakuloista kuvaa tästä kuvasta. Mitä kuvan hahmo odottaisi?

Kuvalle tuli tuollainen nimi sen vuoksi, koska mä itse sain mielikuvan jostain neuvostoliiton (?) aikakauden naisesta, joka odottaisi kultaansa kotiin, mutta tätä ei vain kuulu, vaikka päivät kuluvat. Ja miks en jättäny kuvaa yksinkertaisesti "wait a little more..."-nimiseksi? Just-sanalla olis tarkoitus tuoda sitä pientä eroa tuohon, sitä epätoivoisuutta ja kaipuutta. Ehkä menee taas omaan ajatukseen, eikä kukaan muu ymmärrä tätä eroa. xD

Ja tosiaankin, jos en tarpeeks painottanu sitä aikaisemmin, niin kuvan nimellä olis tarkoitus luoda LISÄÄ sisältöä kuvaan, ettei se vain olis pelkästään esimerkiksi studiokuva. Kuvalle saadaan oitis paljon enemmän arvoa, kun siinä on ideaa. Ja jos kuvallas on jo nimi, sulla on jo valmiiks mietittynä selitys, että mitä kuva tarkoittaa. JOS joku siis sattuu kysymään. Tää on aika tärkeetä, jos hakee tyyliin taidekouluun. :D se ei oo kovinkaan hyvä juttu haastattelussa, jos et osaa kertoa kuvastas mitään. "No mä nyt vaan otin tällaisen kuvan..."

.secret
(Vuodelta 2010)

"Salaisuus" ;D Mitä luulette. Onko tässä kuvassa muutakin salaista kuin hahmon henkilöllisyys naamionsa avulla? Mahtaako kuvan tarkastelu antaa jotain muuta vihjettä jostain syvemmästä salaisuudesta? Miksi hahmo sanoo "shh"? (Klikkaa kuvaa suurempaan versioon, saattaa helpottaa kuvan tutkimista)

Tämä oli koulutehtävä, kuvata "salaisuus". Mutta en halunnut, et se jäis niinkään pinnalliseks, mitä olis voinu. Ja koska kämppiksellä, Sannilla (joka toimii siis mallina), oli tuo pääkallokaulakoru, niin siinä oli tilaisuus. :D YRITIN onnistua siinä, josko ihmiset katsoisivat kuvaa vähän kauemmin ja huomaisivat jotain syvempääkin tarinaa kuvassa, mutta otsikko voi olla hyvinkin liian simppeli. Tuolla pääkallo-korviksella oli siis ajatuksena antaa henkilölle salaisuus murhasta, joka on toteunut, mutta josta ei saa puhua, että shh, älä paljasta mitään, älä paljasta minua. ;D Hmm. Olis ehkä pitäny pohtia HIEMAN mielikuvitusta herättävämpi otsikko.

the Chair of Pride
(vuodelta 2011)
Nimeämisestä voi koitua myös ongelmia tulkinnan kannalta. Ja tämä kuva antaa muistutuksen siitä, että ihmisten mielet eroavat paljonkin muiden mielistä, välillä siis.

Ensimmäisen ja suurimman keskustelun nimensä osaltaan antoi tämä kuva silloisen koulun oppitunnilla, sen verran ison, että puolet luokasta huokailivat raskaasti jo ääneen, kun mä kovasti yritin selittää opettajille ja muille, että miks nimi on tällainen, ja että pitäis opetella ajattelemaan muidenkin hieman suuremmalta kantilta, kuin tyyliin perussuomalaisen mielen kautta.

Vieraileva opettaja silloin sanoi, että kuva toi hänelle mieleen keikistelevän pikkutytön, joka juoksisi metsässä susi perässä juoksien, odottaen ja kutsuen raiskaukseen. Joo, jotenkin noin se meni, ja jotenkin noilla sanoilla. Siinä vaiheessa mun silmät laajeni kauhusta ja mä puistin päätäni niin tiuhaan että hiukset melkein lähti. :'''''D Rupesin siinä sitten tosi tiukkaan selittämään, että ei TOSIAANKAAN saa ajatella noin, että sitä mä en ollenkaan tällä kuvasarjalla hakenu. Ja että ensinnäkin, kuvassa on PUKEUTUMISTYYLI, samanlainen kuin tyyliin "hopparit", ei mikään rooliasu. Opettaja puolusti tätä kommenttiani sitten sillä, että kovinkaan moni ei tunne tätä tyyliä. Siinä tiukasti sanoin sitten takaisin, että pitäisi, tai ainakin opetella tuntemaan. Tai ainakin AJATTELEMAAN hieman laajemmin, kuin sillä mustavalkoisella tapaa. (Ja olen varma, että ensimmäinen opettaja sai tuon raiskaus-ajatuksen siitä, että oli kyllä kuullut tuosta tyylisuunnasta, eli "lolita":sta, ja koska lolita tarkoittaa muutakin luin japanilaista pukeutumistyyliä, niin hän ajatteli juur sitä "väärää" lolitaa. Ja ton takia en ikinä, jos siis puhe ei tule, mainitse juuri lolitaa ääneen kuvistani puhuessa, ettei VAIN ajatella sitä kirjaa/elokuvaa nimeltä "Lolita". Joka siis viittaa ilmeisesti alaikäiseen, itseään vanhemmille miehille myyvään tyttöön. Huoh.)

Tuon kohtauksen jälkeen menin selittämään, että oon nimenny kuvan siksi, jotta se luettaisiin ensin, ja ajatukset saataisiin heti oikeille raiteille. Että kyse olisi henkilön ylpeydenaiheesta TUOLIIN, jonka takia posettaisi tuolin kanssa, koska se tosiaankin on Sannin lempituoli. XD Ja hahmo kuvassa halusi näyttää ylpeytensä tuoliinsa, ja että tuoli on HÄNEN, monella kuvalla, eri asennoissa "omistavaiseen" tapaan. No, he lukivat kuvan nimen ja totesivat, että ei, nimi antaa myös hieman "ala-arvoisen" kuvan kuvasarjasta. Ja olin taas että MITÄ. IHMETTÄ?! Ja mietin ääneen, että miten ihmeessä. Tässä vaiheessa tuli muitakin mukaan.

Kuulemma sana "pride" (=ylpeys) viittasi seksuaalisuuden kannalta ylpeyteen. Kohotin toista kulmakarvaani. Ja sitten kuulemma mallin asennot vielä puolsivat tätä, koska sääriä näkyi ja kuvat ovat kuulemma vihjaavia sen suhteen. Tässä vaiheessa nous toinen kulmakarva. Melkein ponkaisin iteki ylös mun pulpeltilta, tai iskin päätäni pulpettiin, mutta ei sentään.

Katsoin kuviani ja sanoin, että missään ei NÄY pikkuhousuja, ja että halusin jotain vaihtelua kuvakulmiin kuin vain yhdestä kohtaa. Ja vielä kuvaustilanteessa varmistin, että mitään ei näkyisi, ja että kuvat olisivat kauniita.

Ja olen varma, että lolita-sanana edelleekin oli toiselta merkitykseltään opettajien mielessä, joten tämän takia eivät osanneet ajatella muuta. Tai tosiaankin, kuulostaa niin suomalaiselta taidekuvan ajatustavalta. "Ankeus, surullisuus, masentavuus..." Huoh.

Ja itse en näe mitään vihjailevaakaan noissa asennoissa. Joten - ihmisten mielet toimivat niin eri tapaa. Varsinkin, jos tuo jotain uutta, josta ihmiset eivät tiedä vielä paljoa mitään (kuten tyyliin nuket, japanilainen lolita-tyyli, yms...), ovat heidän ajatukset jo nopeasti aivan hakoteillä kuvien sisällön kannalta. Nimeämisellä voi auttaa katsojaa, mutta sekään ei lupaa mitään. Ja ihmiset voivat tosiaankin saada ihan omat mielikuvansa nimistä, esimerkiksi "the GOOD eyes"-kuvassa voi katsoja pohtia jotain aivan muuta kuin mitä mä olin kuvassa ajatellut.


_
just defy the darkness
(Vuodelta 2010)

Tärkeintä on antaa kuvalle edes JOKIN nimi. Jos kuvalla ei ole nimeä, kuva on yhtäkuin "halpa". Viimeistään kuvalla toimii nimenä sitten se tyypillinen "Nimetön", mutta eikö kuva, jonka oot edes vaivautunu ottamaan, oo paljon kalliimman arvonen? Ja mieti kahteen kertaan, ennen kuin heität kukkakuvalle nimeksi "kukka 1", voisiko sillä kukalla olla jotain muutakin kerrottavaa? Voisiko se olla vaikka... kauan sitten kukaksi muutettu prinsessa?

Ja mitä tää viimeinen kuva tuo mieleen? :D Otsikkona tosiaankin "just defy the darkness". Miten sun mielikuvitus lukee mun tekemää kuvaa?

14 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen kirjoitus! Ja oon ihan samaa mieltä tästä asiasta, että kuvalla pitää olla nimi, joka luo sille lisää sisältöä. Samoin piirroksilla, maalauksilla ja jopa käsitöillä pitää olla joku nimi.

    Mulle tuo viimeinen kuva tuo mieleen, että kuvan hahmo odottaa pimeydeltä tai siellä olevalta hengeltä tai muulta abstraktilta jotain saatavaa. Lisää elinaikaa, voimaa tai muuta. Toinen, mitä mieleeni tulee on, että hahmo joutuu taistelemaan pimeyttä vastaan pelastaakseen jonkun tai jotain oman henkensä lisäksi.

    ~ Aristosa
    http://poesieainsi.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, jokaisella taiteella. :D

      Ooh, mielenkiintoinen tulkinta!

      Kiitoksia! <3

      Poista
  2. Ensinnäkin pakko mainita, että tosi kauniita kuvia! Etenkin tuo "salaisuus" oli tosi vaikuttava, itse tulkitsin sen (ennen selitystäsi) niin, että nainen olisikin oikeasti joku kissa tms, sillä varjossa näkyi kissan profiili ^^ Oon samaa mieltä sen suhteen, että kun antaa kuvalle nimen, niin antaa sille samalla tarinan ja se tarinahan on tosi tärkeä. :3 Ihania kuvia taas ja pitäisi kommentoida tänne useamminkin... D: Aina se unohtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, se on myös yksi mun suosikeista, vaikka se ei "hirveän laaja" olekaan. :D

      Aika jännä! Tää on nimenomaan niin jännä juttu, että jokainen ajattelee omalla tapaa, ja ikinä ei ole varma, mitä muut näkee. Ois ihan mielenkiintosta tietää, että miten eri ihmiset on kasvatettu, ja mitä tää on lukenu/mitä harrastaa, että mieli on muotoutunu tietyllä tapaa.

      Ja hei, ei paineita, oon tosi otettu, että kommentoit tähän! :) Mutta älä pakota ittees kommentoimaan, ei se oo kivaa, jos semmosesta tekee pakkopullaa. :D

      Poista
  3. Mielenkiintoinen aihe! Itsellä on noin 95% kuvista IMG_2845 -nimisiä xD Mutta sait ajattelemaan asiaa.. Olen tässä viime aikoina kuville, mitä olen muokannut, niin antanut nimen ja tuntuuhan se kivalta kun kaikella on nimi. Yritän tästä eteenpäin nimetä _KAIKKI_ muokatut kuvat :). Tykkään muuten hirveästi tosta vikasta kuvasta ja the GOOD eye -kuvasta <33.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HIENOA! >:D Koska se mahdollistaa sen, että kuvasta tulee isompi asia kuin se ehkä onkaan. Nimi voi olla (suurin?) osa taidetta myös, tshihi.

      Kiva kun miellyttää! <3 Kiitos!

      Poista
  4. Jännä näkemys. Mulla on ihan tolkuttomasti kuvia, joilla ei oo mitään merkitystä. Kuvat on taidetta, niiden pitäis kertoa tarina, ei vaan olla siinä ruudussa ja mustuttaa yksinkertaisesta asiasta. Toi viimenen kuva jotenki sykähdytti, siinä on joku outo hämy, joka saa ajatteleen, mikä tän kuvan tarkotus on.
    Ainiin, kiitos nukkeilujesi, mäpä kaivoin tänään vanhat brätsit (xD) esille ja eikun pikaliima käyttöön!

    T:Linnea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Mulla jostain syystä aina nousee karvat ärsytyksestä pystyyn kuvista, jotka on julkaistu tyyliin taidesivulla, ja kuvalle ei oo annettu nimeä. Varsinkin ne, jotka väittää ottavansa "taiteellisia alastonkuvia", ja kuvien nimet on tyyliin "kuva23454.jpg". Koska ilman nimeä kuva on mun mielestä pelkkä... kuva. Nimi viimeistelee koko helahoidon! Ja ehkä pelastaakin, jos kuva on ontuva. xD

      HOHOHO >:D Hyvä! <3

      Poista
  5. Tuo the Chair of Pride herättää vähän ristiriitasia mielipiteitä itsellä. Ymmärrän sun idean, mutta itse kallistun enemmän juurikin noiden koulussasi esiin tulleiden tulkintojen puolelle. Vaikka kuvassa ei näkyisi yhtään paljasta pintaa, se voi silti olla viettelevä, seksuaalinen, joten se, että pikkuhousuja ei näy ei kyllä vielä tarkoita yhtään mitään.

    Mallin ilmeet ja kehonkieli eivät mielestäni kuvasta ylpeyttä nimenomaan tuolista vaan ennemminkin nimen ja kuvan yhteisvaikutelmaksi muotoutuu, että tyttö on ylpeä uskaltaessaan olla oma itsensä. Katseessa on raukeutta, haastavauutta ja kysymystä. "Olen tyytyväinen." "Onko sinulla joku ongelma asian kanssa?" "Mitä ajattelet?" tms.

    Nimessä tuoli on se pääasia, mutta kuvassa sitä näkyy vähemmän kuin tyttöä, joten siitä syystä päädyn tähän omaan tulkintaani. Tuoli olisi saanut olla suuremmassa roolissa kuvassa, jotta olisin ymmärtänyt "oikein". Oma tulkintani kuvasta siis olisi, että tuoli on ikäänkuin ylpeyden välikappale. Se ei itsessään ole tärkeä, mutta sen avulla kuvastetaan tytön ylpeyttä itsestään.

    Tulipahan taas selostettua, mutta tartuin nyt tähän, kun pisti silmään :) Nätti kuva se on, mutta tulkintani eroaa omastasi paljon. Lopuksi halusin vielä kysellä, että miksi kaikki nimet ovat englanniksi? Suomikin on kaunis kieli ja sillä voi saada ihan erilaista kontrastia kuvan ja nimen välille.

    Ei mulla muuta, jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan juuri tuo. :D Että se tuntuu olevan varsinkin suomalaisilla ja niillä, jotka eivät tuota vaatetyyliä tiedä, se ensimmäinen ja ainoa ajatus. Ja siitä on vaikea päästä pois, vaikka artisti itse selittäisi. Ja minusta asian pitäisi tosiaankin muuttua, että pitäisi opetella avartamaan katseitaan ja ottaa uutta vastaan, jos artisti jotain kertoo, koska silloin ei opi ja opettele ajattelemaan kuvaa monelta kantilta. En kyllä tiedä, kuka siellä anonyymin takana on ja kuinka sivuun oikein selitän tätä, mutta yritän kovasti. xD Ja juu, se ärsyttää, että kun itse en oikeasti näe mitään muuta kuin viatonta posettamista (siis, nyt tuon "keikistelyn" puolelta), niin en voi ymmärtää, mikseivät muutkin voisi yrittää ajatella toisella tapaa, kuunnella minua. Tiedän, että ihmisillä on erilaiset mielikuvat, ja tuota kyllä jankattiin minulle, mutta niin on muillakin kuin heillä. Ihankuin mun ite tulis ajatella ottamani kuvat eri tavalla.

      Eikä tuoli sen suuremmalla osalla ole kuin itse hahmo, mutta halusin tuolin olevan kuvassa, ja se on "täyte", mutta ajatus oli kuitenkin, että tuoli luo sen ylpeyden kuvan teemaan, JONKA takia hahmo on "olen tyytyväinen", "onko sinulla jokin ongelma asian kanssa?" ja "mitä ajattelet?" -ajatuksillaan ja kehonkielellään tuossa. Tuoli on tärkeä, mutta hahmo kuitenkin dominoi kokonaisuutta. :)

      Ja englanti siksi, että itselleni se antaa välillä enemmän sävyä kuin suomenkieli. Aina välillä, siis. Ja satun ensimmäiseksi keksimään englanniksi nimet, koska ensiksi julkistan kuvat kansainvälisillä paikoilla, ja sen jälkeen en saa suomennettua kuvaa mitenkään tarpeeksi hyvänkuuloisesti itselle. :D Haluaisin useampaankin kuvaan suomenkielisen nimen, mutta... jostain syystä se ei aina vain toimi, ei asetu kuvalle niin kuin haluan :s

      Mutta juu, tää on paras kuvani tältä osin, tuo the Chair of Pride, koska se tästä syystä aiheuttaa paljon keskustelua. xD Ja koska itse ainakin tuon jälkeen pyrin ajattelemaan kuvaa monelta kantilta (se on kyllä TOSI vaikeaa, ensivaikutelmaa on vaikeaa saada horjuutettua), niin toivon, että toisetkin oppivat ajattelemaan kuvia muuten kuin sen ensimmäisen mielikuvan mukaan.

      Kiitos! :D

      Poista
  6. Toi sun opettajas on juuri samanlainen kuin äitini... Aina, kun selitän jotain lolitasta, äiti on suurinpiirtein että "Kkkrrhm, mä ymmärrän ton sun lolitas ihan toisin..." D: Hemmetti, ei sun niin pitänyt sanoa ... ! -.- Minua rasittaa ihmisten outo kanta lolita-tyyliin. Oma äitini haukkuu lolitoja "kevytkenkäisiksi" tms, ja se ärsyttää, sillä itse en näe asiaa mitenkään sellaisena. Nooh, pitää kai oppia ymmärtämään äitini mielipidettä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mun opettajalla siis oo mitään lolitaa ja tyylejä vastaan, päinvastoin. :D se on tosi avarakatseinen ja ymmärtää - mutta tässä olikin kyse, että miten eri ihmiset näkee toisissa kuvissa, oli sitten tekijällä ja muilla toisenlaiset mielikuvat.

      Teidän molempien pitäis oppia ymmärtämään toinen toistanne. :D Ja asia valitettavasti on niin, että mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeempaa on vaihtaa mielipiteitään. Eli jos on iskostunu jo tietty ajatus päähän, sitä ei enää hevillä pois saa. :\

      Poista
  7. Toi viimenen kuva on hienoin : }

    VastaaPoista

Mainostaa voit VIERASKIRJASSA. Poistan 7.1.13 lähtien mainostukset muualta.
Äläkä kerjää minun (tai muiden) blogissani lukijoita tai muutenkaan kerjää mitään, ne viestit poistuvat minun blogistani myös välittömästi.

Kiitos yhteistyöstä! <3